Instanssin ilo

”Sai nauramaan, huutamaan, hihkumaan – kurkkunsa käheäksi.” Muun muassa näin kuvailee silminnäkijämme Maija Karala tunnelmiaan osallistuessaan viime viikonloppuna Jyväskylässä järjestettyyn digitaalisen tekemisen festivaaliin Instanssiin. Lue miltä nörttitapahtuma vaikutti biologin silmin nähtynä. Katso myös video.

Teksti ja kuvat: Maija Karala.

Printteri

Kuvassa: Uudet laitteet vetoavat nörtin luontoon. 3d-printterin ympärillä käy utelias kuhina.

JYVÄSKYLÄ. Valoisa kevättalvinen iltapäivä vaihtuu paksuin verhoin pimennettyyn saliin. Käynnistän tietokoneeni ja liityn lähes sadan muun näyttöjen äärellä istuvan joukkoon. Lauantain alkaessa Instanssissa univaje painaa jo: kahvin ja energiajuoman tuoksu leijuu ilmassa.

Suurin osa tulijoista on nuoria miehiä tietotekniikan alalta. Naisbiologina katselen menoa kiinnostuneen sivullisen silmin. Mikä saa ihmisen puurtamaan päiväkausia saadakseen monivärisen kuution liikkumaan näytöllä? Valvomaan yön kiireisesti koodaten päästäkseen esittelemään kuutiotaan pienelle samanhenkisten piirille?

Päivän edetessä tunnelma tempaa mukaansa. Instanssissa irkataan, jutellaan ja juodaan valtavia määriä kahvia. Esitykset ovat asiantuntevuudestaan huolimatta hämmästyttävän yleistajuisia: opin esimerkiksi, mitä eroa on tahattomasti ja tahallisesti typerällä tekoälyllä. Toinen on tyhmä kuin tietokone, toinen tyhmä kuin ihminen. Niinpä tietenkin.

Kaikkialla, missä on tietokoneita, on myös pelejä. Täällä pelataan moderneja räiskintäpelejä suurilta näytöiltä ja vaatimattomampia miniläppäreiltä, ohjelmoidaan panssarivaunuja aamuyön peliturnaukseen ja käynnistellään lähes kolmekymmentä vuotta vanhaa konsolia menneiden muisteluun.

Tärkeintä ei kuitenkaan ole pelaaminen, vaan yhteinen puuhastelu. Yhä useammalla näytöllä alkaa näkyä keskeneräisiä animaatioita ja musiikinteko-ohjelmia. Kuumeinen työskentely huipentuu illan demokilpailuihin. Valmisteluun nähty vaiva ei enää hämmästytä. Itsekin huomaan viimeisteleväni kiireesti omaa esitystä, jolla pääsen rajoittuneine teknisine taitoinenikin mukaan tunnelmaan.

Ohjelmoinnista en tiedä mitään, mutta taitojensa osoittamisen ja työnsä jakamisen ilon ymmärrän, ja se on täällä käsinkosketeltava. Kilpailutöiden aikana yhteishenki kasvaa huippuunsa, ja koko sali taputtaa ja kannustaa yhdessä. Biologikin nauraa, huutaa ja hihkuu kurkkunsa käheäksi, vaikka tekniset hienoudet jäävätkin ymmärtämättä. Nörtitkö epäsosiaalisia?

Tällaisena päivänä nörttiä on helppo ymmärtää, vaikka se joskus tuntuu lähes mahdottomalta.

 

Videossa: Instanssi-tiiviste – herkkua joka kulaus. Tekijöinä: Jyri Leinonen, Heikki Salo.

 

Binaaripuu

Kuvassa: Rakkaudella rakennetuissa lavasteissa on tunnelmaa.

Tunnelmaa

Kuvassa: Lauantaiyö venyy kohti aamua ja ohjelmointi vaihtuu vähitellen peleihin.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s